Katjuskaisen elämää

 Ihanaa palata normiarkeen lomien jälkeen. Lapsilla jatkui koulu ja eskari, ja molemmat innoissaan. Onneksi ei ole pakottamista kummankaan kohdalla, vaan molemmat lähtee innosta hihkuen. On kavereita ja mielekästä touhua.  Eilen tuli podettua hetken aikaa ikäkriisiä, esikoisen synttäreiden vuoksi... Tai en tiedä ikäkriisistä, mutta tuli pohdittua että itse tullut 19-vuotiaana ekaa kertaa äidiksi, ja esikoinen täytti sen 19 vuotta eilen... Jaiks.  Tänään vähän lyhyempi postaus, lumisade jotenkin nukuttaa... 💗

 Se olisi taas uusi vuosi aluillaan. Voisi niputtaa pakettiin viime vuoden, tai koko 2000-luvun ensimmäisen 20 vuotta... 😀 Ehkä vain viime vuosi... Alkuvuodesta, näihin aikoihin pääsin töihin, sijaiseksi kyllä, mutta oikeisiin töihin. Nautin. Se oli melkoinen muutos. Positiivinen sellainen. Esikoinen täytti 18 ja muutti pois kotoa, se oli heti tammikuussa melkoinen ikäkriisin paikka. 😁 Siitäkin selvittiin. Eli ensi viikolla se pieni tirpiäinen, jonka synnytys kesti yli 18 tuntia, täyttää jo 19 vuotta!!!! Olkoonkin että se on jo kasvanut minusta ohitse, ja valmistuu tänä vuonna ammattiin, niin edelleen näen hänet välillä sellaisena pienenä punaposkisena typynä, joka kesäisin viihtyi sisällä tasan sen aikaa että kävi syömässä tai juomassa. Ikuisesti äidin pieni. 💗 Keväällä korona vei töiltä jatkot. Noh, ehtiihän noita, ja pakkohan joskus on toistekin tärpätä jos jatkuvasti laittaa hakemuksia sisään...  Kesällä oli lämmin, uitiin paljon ja tehtiin edellisen asunnon pelloilla ekaa kerta