Mun tukipuu, elämäni rakkaus


 Tämän postauksen haluan omistaa tietoisesti tälle miehelle, jonka kanssa oon ollut koko aikuiselämäni. Lasteni isälle. Sille, joka on elämäni suurin rakkaus. Tuki ja turva. 

Joskus nuorena ajattelin ettei tälläistä voi olla, se kuuluu vaan satuihin ja elokuviin. Ei hän suinkaan ole täydellinen, enpä ole minäkään. Hän vain sattuu olemaan täydellinen minulle. 

Ihan alussa en uskaltanut kertoa hänelle että sairastan epilepsiaa, koska pelkäsin että hän poistuu paikalta. Tuumaa että ei kiitos. Tosin sitä sairautta häpesin (syytä en tiedä...) pitkään, enkä kertonut kenellekään... fiksua, not. Joten hän sai tietää asiasta juuri niin, että sattui näkemään ehkä pahimman kohtauksen. Vaan ei poistunut... Kysyi vaan miksen ollut kertonut... On sen jälkeen siltäkin sairaudelta/kohtauksilta pelastanut monesti. Jos on ollut näkemässä, ottanut koppia ja pitänyt sylissä... Joskus about kymmenen vuotta sitten, kuuli kun olin kodinhoitohuoneessa saamassa kohtauksen, syöksyi taakseni, nappasi kiinni, mutta korvaukseksi sai mustelmia arkaan paikkaan... 😱 sori kulta. Voisin luetella pitkän listan kyseisistä tapauksista, mutta pointti on, että tämäkään ei saanut häntä katoamaan. Mitkään kohtaukset, mitkään sairaudet... Minä taas olen tehnyt kaikkeni työntääkseni hänet pois. Olen tehnyt äkkipikaisia päätöksiä ja lähtenyt koska olen ollut "varma" ettei meitä ole tehty toisillemme. Vain pyörtääkseni päätökseni aina muutaman kuukauden päästä. EN VAAN PYSTY OLEMAAN ILMAN HÄNTÄ. Hän on sallinut minun olla lasten kanssa kotona, minun ei ole pakko ollut mennä töihin. Hän on aina ollut tukena ja turvana. Ja tulee kuulemma aina olemaankin. Edes tämä uusin sairaus ei riittänyt säikäyttämään häntä pois. Nytkin kun hiukan masentaa, muistuttaa että syli on auki, voin mennä koska vain. Ja aina kuuntelee jos haluan puhua. Kyllähän tämä masennus joskus helpottaa, nyt vaan vielä on jotenkin niin shokissa ja paha mieli kaikesta. Jälkiviisaus ja syyllisyys... 

Kuukauden päästä meillä on juhlapäivä. Aloimme seurustelemaan 10.3.2001, joten olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Ja niistä naimisissa 14 vuotta. 

Rakastan sua muru. Kiitos että olet. 💗

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä uusiksi rytinällä

Vihdoin :)