Elämä uusiksi rytinällä
Olipahan viikonloppu. Tuli vietettyä se sairaalassa, sydänosastolla. 😱
Aloitetaan alusta. Viime vuoden lopulla saatiin tietää, että olin raskaana. Oli tarkoitus tällä viikolla lätkäistä ultra-kuvan kanssa pitkä teksti "iltatähden" tulosta. Kunnes koitti viime perjantai...
Aamu alkoi normaalisti, lapset kouluun ja eskariin, itse kävin suihkussa, laitoin pyykit pyörimään, sitten iski se julmettu rintakipu. Alkoi olla hankala hengittää, nousi tuskanhiki, kipu säteili selkään sekä käsiin. Tuntui että taju lähtee.
Muru soitti ambulanssin... 🚑
Sairaalaan tutkimuksiin ja tadaa... Antoivat kokeiden jälkeen 2 vaihtoehtoa: keuhkoveritulppa tai sydänkohtaus. Lisää tutkimuksia, ja keuhkot suljettiin pois, jäljelle jäi sydän... Sitten pitikin pyytää ultrausta että onko sikiöllä kaikki ok ja mitä voidaan tehdä koska sydämen varjoainekuvauksessa säteitä menee masuun kuitenkin. Ultrauksessa kävi ilmi, että alkio ei ollut kehittynyt normaalisti, sykettä ei löytynyt, joten seuraava toimenpide olikin kaavinta. 😢
Myöhemmin sitten varjoainekuvaus sydämeen, jossa lääkäri huomasi yhden suonen olevan lähes tukossa, joten kyseeseen tuli pallolaajennus ja sain diagnoosiksi sepelvaltimotaudin. Kiva kiitos.
Kotiin mukaan vino pino ohjeita ja vielä enemmän pillereitä. Kai tässä vielä joku päivä kolahtaa kunnolla tajuntaan kuinka lähellä sen hengenlähtö on ollut ja kuinka kiitollinen pitää olla toisesta mahdollisuudesta. Onhan tämä h***etin pelottavaa. Tässä iässä, 38-vuotiaana, sydänkohtaus, sydänsairaus joka on siis loppuelämän sairaus, joka ei poistu, voi vain "hidastaa sen etenemistä" elämäntapamuutoksilla ja lääkkeillä...
Otetaan lisää tekstiä kun ajatukset alkaa toimia taas oikeeseen suuntaan...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos jos kommentoit. Ilkeät kiusaamis-tyyppiset kommentit poistetaan aina. En hyväksy kiusaamista missään muodossa.